Vittusaatana.

Ei voi muuta sanoa kuin, että mä olen niin kuollut, ettei mitään rajaa. Hieno velirakas, todella kivaa, että menit lainaamaan ne leffat jollekin maailman idiootemmalle kaverillesi, joka ei varmasti tule IKINÄ palauttamaan niitä. Mutta tiesitkö, että minä tarvitsen niitä englannin esitelmään, jonka pitäisi olla valmis ensi torstaina. Todella kivaa. IHANAA suorastaan. Jos esitelmäparini ei revi minulta tänään raajoja irti yksi kerrallaan niin englannin opettajamme tekee sen myöhemmin. Kiitos VELIRAKAS. MINÄKIN RAKASTAN SINUA VITUN IDIOOTTI KUSIPÄÄ.

Hyvä(T) biisi(T) kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka
Laulaa kolikoita hattuun
Laulaa kuninkaista, sotilaista, liisoista ja ihmemaista
Ja siitä kuinka sattuu

Baby, I'm too lost in you
Caught in you
Lost in everything about you

Kipu kuolee huutamalla

I hope you know, I hope you know
That this has nothing to do with you
It's personal, Myself and I

Ujonlainen keijukainen, asioistaan vaitonainen
Kaukaa kyyneleensä kiertää
Yksinäinen, päältä jäinen, rakkaudessa kerjäläinen,
Kengät kuljettaa ja hiertää

Joku kuiskasi mulle lähde
Äänet päässä huutavat mene jo
ennen kuin näät jokaisen uponneen

Ja ulkona jossain oot sinä ja uus
Kireä teennäinen valoisuus
Mä olen verta mä oon väkivaltaa
Mä haluan huutaa ja satuttaa

Mä luulin että viha väsyy
Suru sammuu tai himmentyy
Mä luulin että kipu häipyy
Menee kadoksiin
Mut se ei olekaan niin

Mä luulin että hallitsen tän
Mun mielen ja mun elämän
Aika virtaa kauemmas lentohiekan vangista

Kuu saa valtansa auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan

Hehkuva ilta
Hengittää pienin sykäyksin
Ees taas, ees taas, ees taas,
Sinun kasvoihin.
Kätesi liike
Sävyt ilmeiden
Huomaan niistä jokaisen.

Nainen vailla historiaa
Tyttö ilman menneisyyttä

Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinussa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää

Hei tie vie mut kaupunkeihin, kyliin, bensanhajuun, valoviidakkoon
Vie toiveista pois, sylistä syliin, kunnes en enää tiedä missä oon
Ja millä sotket päätä
Mä oon paperisen ohut ja mun sydän syväjäätä kasvattaa
Hei tie vie mut reunalle ja yli, kauas täältä sinne missä oon

Take My Heart Back.

Kun ihmiset saavat haluamansa niin se ei riitäkkään heille. Te saatte sentään rakkautta, minä joudun kuuntelemaan, kun porukassa puidaan eksäni ihmissuhdeongelmia. Hei, kaksi tyyppiä tykkää hänestä, mutta hän pitääkin siitä kolmannesta. Jos et voi kulta saada sitä, mitä rakastat niin opettele rakastamaan sitä, minkä saat. Elämän kylmä tosiasia.

Se ei olekaan niin.

Tajusin miksi niin kävi. Koska minä en osannut rakastaa. Tarpeeksi.

"Olis paljon helpompaa itse asiassa, jos olisi joku tapaus, jota voisi märehtiä ja ajatella, että joo, sen takia musta tuli tällainen skitso. Mutta ei se ole mitään erityistä. Tai se johtuu kaikesta. Siitä, millaista mun elämä on. Kamalaa.

Ote Laura Honkasalon kirjoittamasta kirjasta Siskoni, enkelinluinen tyttö

Apulanta- Kaivo

Tärkeintä jos on lähteä
niin sitä ainakin on tehty
Enemmän kuin voin uskoa
on näkökentän taakse jäänyt
muttei naulat jalkojen alta

Yli kaiken olen tuntenut
sen mitä on kun kaatuu rauha
Häpeästä rakennettuna
ei se voinut kestä kauaa
Vaikee katsoo silmiin itseään

Luulin et ottaisi uomansa se
mistä tullut on silmien eteen side
Vaikka voitettiin jo kertaalleen
se on noussutkin taas paikalle

Tämä kaivo on pimeä kaivo
odottaa aina ammollaan
Ei itku ei palava raivo
auta irti otteestaan

Pahemmalta pelastettuna
on hyvä painaa huulet maahan
Elämältä suodatettuna
viimeinkin löytää paikan
Ei enää koskaan takaisin
Vannonut, rikkonut, vannonut taas
ja vannon uudestaan

Tämä kaivo on pimeä kaivo
odottaa aina ammollaan
Ei itku ei palava raivo
auta irti otteestaan

Eksyttiinhän me
eikä tahallamme
tultu taas tänne
mistä kerran jo selvittiin
En voi uskookaan miten voidaan olla
yksinkertaisesti
näin helvetin tyhmiä

Selvittiin jo kertaalleen
palattiin rikospaikalle

Tämä kaivo on pimeä kaivo
odottaa aina ammollaan
Ei itku ei palava raivo
auta irti otteestaan

No älä.

Vitutta, vituttaa, emottaa, emottaa, ärsyttää, ärsyttää, nälättää, nälättää, oksettaa, oksettaa, naurattaa.

Kaikki tunteet on niin sekaisin, mutta päällimmäiseksi nousee masennus. Hassua, että siinä missä muut solmivat uusia ystävyyssuhteita tai panostavat kouluun niin minä makaan kotona vajoten aina vaan syvemmälle omiin maailmoihini. Ei jaksa kiinnostaa. Siis ihan oikeasti, mitä minä voin sanoa jostain mahtavasta tyypistä, jota en ole ikinä tavannut. Noh, tulen tapaamaan hänet kahden viikon päästä, katsoo nyt, mitä siitä tulee, kun minun tyhmyyttäni on jo naurettu hänelle. IHKUA! En lupaa mitään.
Ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta, ei kykene. Huomenna ruotsinkoe ja lukemiset suorastaan huippuluokkaa. Taitaa tulla elämäni ensimmäinen kutonen siitä kokeesta.